Palveluverkkopäätöksen alla yksi haikailee menneitä hyviä aikoja, toinen levittelee perusteettomia uhkakuvia ja kolmas haukkuu tietämättömyyttään väärän puun alla. Jotta maanantaina valtuustossa pidettäisiin Riihimäki-junan vaunut kasassa ja vihdoinkin jumittavasta odottelusta asemalaiturilla päästäisiin, on päättäjiltä löydyttävä rohkeutta ja kykyä nostaa katseensa ratapihaa kauemmaksi.
Palveluverkkokeskustelu on syystä tai toisesta keskittynyt koulurakennuksiin, vaikka esimerkiksi kansalaisopiston, taidekoulun, musiikkiopiston, Monarin ja kaupunginmuseon tilat ovat rapakunnossa. Uusi strategia kuitenkin vakuuttaa, että täällä arvostetaan kulttuuria.
Niin raskaalta kuin Puistikon opistorakennuksesta luopuminen tuntuukin, on koko palveluverkkopäätöksen avain saada taideopetus, vapaa sivistystyö ja Monarin toiminnat uuteen rakennukseen. Yhteistyökuviot ja muut synergiaedut tuottavat aikaa myöten taloudellisestikin kestävämpiä ratkaisuja – joka toimipistettä ei ole rahkeita rempata. Kalevantalon muuttaminen esimerkiksi musiikkiopiston tarpeisiin olisi jäätävän kallista eikä lopputulos silti soveltuisi käytännön tarpeisiin.
Vuosien mittaan lapsimäärä vähenee – sehän tiedetään. Se se kalliiksi tulisi, kun kaikki nyt jo remonttia huutavat koulukiinteistöt laitettaisiin kuntoon. Kaupungin käytössä oleva rahamäärä on rajallinen. Ja kun rahat käytetään rakennusten ylläpitoon, on se tietenkin pois lapsiin ja nuoriin – siis opetukseen – käytettävistä rahoista. Koulujen määrärahoista on jo pitkään niistetty, leikattu ja höylätty. Lapsiystävällinen Riihimäki sijoittakoon oikeasti lapsiin kehittämällä laatua!
Kouluverkkokeskustelussa unohtuvat usein opetuksen laatutekijät. Nykyisin koulunpito edellyttää aivan jotakin muuta kuin muutama vuosikymmen sitten. Muun muassa oppilashuolto moniammatillisine toimijoineen, oppilaiden yksilöllisen tuen toteuttaminen, erityisopetus, opetussuunniteleman toteuttaminen ja siihen liittyvät opettajien kelpoisuusvaatimukset, erikielisten oppilaiden opetus, digitalisaation infra, yhteisopettajuuden ja johtajuuden kehittäminen – kaikkea tätä ja paljon muuta on koulunpito nykyään.
Harhainen, ehkä nostalgian sävyttämä käsitys pienen kouluyksikön yksioikoisesta paremmuudesta ei todellakaan pidä paikkansa. Tämän olen itse sekä opettajana että vanhempana saanut saanut havaita.
Toivottavasti maanantaina vihdoinkin kuuluu lähtökuulutus: Riihimäki lähtee rohkeasti ja reippaasti eteenpäin!
Arja Tylli
kaupunginvaltuutettu (vas.)
Riihimäki