Minna Canth järkyttyi pahanpäiväisesti 1880-luvulla vierailtuaan kuopiolaisessa Harjulan hoitolaitoksessa. Paikan kaameista oloista nousi kohu teoksen Köyhää kansaa saaman julkisuuden vuoksi.
138 vuotta myöhemmin käsitys ihmisarvosta, lasten oikeuksista ja työntekijöiden asemasta on jotakin muuta kuin Canthin aikoina. Vai onko?
Vierailimme taannoin Riihimäen yksilöllisen opetuksen pienryhmän (YPR) tiloissa Lasitehtaan koulun ns. harmaassa talossa. Tähän viipalerakennukseen muuttivat vaativan erityisen tuen lapset, opettajat ja ohjaajat, kun Peltosaaressa koulurakennus suljettiin ja myöhemmin purettiin. Väliaikaisesti, sanottiin.
Mitä on tapahtunut, kun muutosta väliaikaistiloihin on kulunut viisi vuotta? On kestetty täysin ala-arvoisia, ihmisarvoa, työoloja, lasten oikeuksia ja turvallisuutta rienaavia tiloja. On kuunneltu palotarkastuksen tuomiot ja toivottu, ettei poistuminen tosielämässä milloinkaan toteutuisi. On suunniteltu yhteistyössä arkkitehdin kanssa uuteen kouluun toimivat tilat ja erityisratkaisut. On odotettu päätöstä, milloin Itäisen koulun rakennustyöt viimeinkin alkavat. On koettu raastava pettymys, kun todettiin kaiken raukeavan tyhjiin.
Meillä ei ole rohkeutta Minna Canthin tavoin kirjoittaa raadollista kuvausta siitä, mitä kaikkea näimme ja koimme YPR-tiloissa. Eikä sitä osaisi laatia kukaan Riihimäen luottamushenkilöistä tai johtavista virkamiehistä, koska kukaan ei ole tiloissa käynyt. Ai niin, kävihän johtava viranhaltija toteamassa pihalla työntekijöille: Turhista neliöistä ei makseta.
Vaikea arvioida, mikä on turhaa, sillä jo nyt tilojen hyötykäyttö on huipussaan: ruokailu, vaipanvaihto, kotitaloustunnit, henkilökunnan tilat, opetus ja muut toiminnot tapahtuvat samassa tilassa. Ja sairaalasänkykin joukkoon vielä mahtuu. Invavessan pesumahdollisuuksista kirjoittaisi Minna Canth melko inhorealistisen kuvauksen. Koulun piha ei tuo helpotusta, koska aitaamattomalla alueella on aikuisen oltava kiinniottoetäisyydellä eikä pyörätuoli etene pehmeällä pinnoitteella.
Entä nyt, kun Itäinen koulu päätettiinkin jättää rakentamatta? Esteettömien, ajanmukaisten YPR-tilojen muutostöihin jonkin koulun yhteyteen on kaupunki varannut 2 miljoonaa euroa. Investoinnin suunnitelmia ja summan perustelua ei Itäisen koulun päätöstä tehtäessä nähty, koska niitä ei ilmeisesti ole. Mistä pikkuruinen summa on vedetty, kuka tietää.
Vammaisten lasten opetuksessa ja koulujärjestelyissä tilat ovat pedagoginen elementti. Eivät vain säilöntäpaikka. Sen tietävät opetusta toteutettavat – eivät ilmeisesti päättäjät. Tiedolla johtamista ja pedagogiikkaa on peräänkuulutettu valtuustossakin. Mutta miksi lasten, myös vaativaa erityistä tukea saavien, kohdalla säästöistä ja nollakasvun budjetista unelmoivat heittävätkin faktat romukoppaan?
Riihimäellä on nyt oma Harjula-skandaalinsa. On paljon työnantajavelkaa henkilöstölle, joka kiintymyksestä lapsiin jaksaa kurjissa oloissa. On eettistä velkaa lapsille, joita on vuosia kohdeltu kaltoin sullomalla heidät kurjiin tiloihin. On itseään brändäävän kaupungin häpeäpilkku.
Päivi Sandberg ja Arja Tylli
kaupunginvaltuutettuja (vas.)
Riihimäki